Pohjustetaan kanvas heti raportin alkuun parilla hellyyttävällä nostolla meistä suomalaisista.

  1. Suomessa ei lähdetä kokeilemaan kevytkenkäisesti, varsinkaan ilman selkeää tavoitetta. Meidän pitää tietäämitä teemme ja tehdään.
  2. Varmana asioistamme kiirehdimme suu viivaksi puristuneena aamulla askareisiimme. Kiirehdimme ehtiäksemme mahdollisimman pian takaisin kotiin, jossa meitä ei varsinaisesti odota mikään, paitsi ehkä naapurikateus.
  3. Kateus ilmenee mm. kahvipakettitarjous-price match –kilpailuviettinä, joka saa meistä sankat joukot alennetuksi omaksutun perässä töykeää niskahikeä höyryäviin jonoihin ja konkurssien kellistämille haaskoille.
  4. Halpa on ok, mutta ilmaisella ei ole kuitenkaan enää arvoa – siinä on vastavuoroisuusansan käry. Tänä päivänä edes golf-osake ei löyhkää ilmaista epäilyttävämmältä.

Yllä kuvatulla näyttämöllä Perjantaiharjoittelijan arki on kiivas ralli intensiivisten virtaustilojen rei’ittämää ajantajua. Silloin kun käydään pilttuussa tapahtuma- ja tunnelokia harkitummin läpi, puidaan paljon odotusarvovirheitä, hallitaan eri tasoisien hylkäysreaktioiden pettymyksiä ja mietitään tekemisen suuntaa. Valtaosa kaikista vuorovaikutustilanteista on eräänlaisia kylmäsoittoja. Pitää tunkea  itsensä tahdikkuudesta piittaamatta toisen kiireeseen ja yritä löytää WII FM:n taajuus yhdellä huitaisulla kanssakävijän vastaanottimesta tarjoten hernerokkasumuiseen eetteriin epämääräistä apuasi. Myy siinä sitten itseäsi, kun on vielä ylpeyttäkin.. Kaikesta päätellen hyvä harjoitusohjelma siis.

Pettymyksistä puheen ollen, kyseisen viikon alkuperäiset harjoitteluvaraukset lakkasivat harmikseni olemasta. Yksi lenkki murtui  pitkässä ketjussa.

Vaikka olenkin perjantaisin ilmainen, aikani on arvokkain voimavarani.

Piti siis keksiä jotain korvaavaa – jotain, jolla pääsee takamatkalta viimeisellä kierroksella alkuperäisten odotusten kanssa tasoihin ja vieläpä aiheutuneen pettymyksen ohi.

Jos ei ole hävittävää, ei kaihda myöskään riskejä.

Oli irrottava etelän betonisesta kuplasta Susirajalle – niille viimeisille rajamaille, jossa Prisma-tavaratalot ovat olleet aina muodissa, ihmiset juovat vieläkin maitoa ja ruuassa on limaista gluteenia sekä pöhöttäviä hiilihydraatteja. Niillä seuduilla Instagramin peukutuksin ravitsema kiiltokuvamaisuus kääntyy takaisin kotiin jättäen sisun jatkamaan yksin matkaa.

Onneksi minulla oli pohjoisen taivaankannella kotoinen tähti, jota kohti kulkea. Sen tähden alla on isoäitini pullalta tuoksuva pirtti. Onpa lähettyvillä vieläpä muutama globalisaation voimia uppiniskaisesti uhmaava sukulainenkin. Näistä rajaseutujen kävijöistä enoni Jari Tanskanen lupasi ottaa palmujen alta tulevan, etelän sukulaispoikansa siipiensä alle päiväksi. Haroittelupaikka oli Joensuun kaupungin Maastomittaus, päivän aloitusaika miehisen varhainen ja päivän epistola muissa perjantaiharjoitteluissa jo tutuksi tulleen tuntematon. All systems go.

Itse asiassa oikeasti maailma tuntui hetken työhön perehdytettäessä jopa rajalliselta, kun oivalsin, että olen rimpuillut jonkin hetken tämän pitkän ja haaraisen infrastruktuuriarvokejtun eri vaiheessa Insplanilla harjoitellessani.

Vielä ehkäpä noin 200 vuotta tätä samaa rataa, ja voisin pystyä hahmottelemaan jotain kokonaisempaa ajatusta yhteiskunnan toiminnasta!

Toimistolla päivää käynnisteltiin keräilemällä ihmeellisen näköisiä varusteita ja jotain risuisilla viivoilla ruuhkautettuja papereita kouriin. Muotiväri vaatetuksessa tuntui olevan silmää kirveltävän keltainen ja sain itsekin sitä ylleni. Kahvitilasta ammennettiin vielä kierros Havukka-ahon Ajattelijan hahmon, Kuolleeksinaurattajan tarinankerronnan tyylillistä kulttuuriperintöä ja evästys päivään oli valmis.

Mikäköhän ihmeen koje tämäkin on ja miksi se tuijottaa minua takaisin?
Mikäköhän ihmeen koje tämäkin on ja miksi se tuijottaa minua takaisin?

Tavallisessa arjessa tuskin tulee monestikaan ajatelleeksi, millainen määrä kaikenlaista liikennettä jalkojemme alla maan syövereissä kulkee. Niiden putkien, piuhojen ja kaapeleiden varassa pysymme kuitenkin todellisuudessa mukavasti hengissä. Pirullista maan syömässä infrastruktuurissa on tietenkin se, että se on ilman karttoja ja huipputarkkoja erikoisvälineitä silmältä piilossa – ja myös hyvä niin. Pirulliseksi tilanne äityy kuitenkin niille, joiden pitää päästä joko siihen verkostoon käsiksi tai erinäisistä syistä maan ydintä kohti tunkeutuessaan välttää vahingoittamasta sitä.

Nykypäivän lähteenetsijä työssään
Nykypäivän lähteenetsijä työssään
Karttapisteiden taltiointia kentällä. Tällainen data mahdollistaa tulevaisuuden digitaaliset ratkaisut.
Karttapisteiden taltiointia kentällä. Laadukas data mahdollistaa tulevaisuuden digitaaliset ratkaisut!

Päivään mahtui reilu kourallinen näyttöjä ja joitakin kartoituksia. Mentiin hyvän asiakaspalvelun ja hoputtavassa aikataulussa pysymisen ristivedossa leppoisista kohtaamisista kiihkeisiinkin tilanteisiin. Päivän aikana huomasin ja minulle osoitettiin paikkoja, joissa oli varaa digitalisaatiolle.

Itse asiassa moni pullo vaikuttaa olevan täynnä digitalisaatioketsuppia odottaen ulospääsyään, mutta tavara on monesta syystä tiukassa pullon perällä. 

Ei mennä tällä kertaa kuitenkaan niihin yksityiskohtiin, miten digiketsupin saisi pullosta liikkeelle. Todetaan vaan, että ehkä se vielä alkaa valumaan sieltä Suomessakin ulos, kun aika on kypsä.

Varhain aloitetun päivän todennäköisesti myös päättää aikaisin. Perjantaiharjoittelijalle sen sijaan päivä päättyy oikeastaan aina liian aikaisin kellonajasta huolimatta. Löimme toimistolle palattuamme, ennen kotiin lähtöä, vielä pari kierrosta korttia – ja mitäpä muutakaan kuin moskaaOttivat harjoittelijakummajaisen etelästäkin kierrokselle eivätkä suunsoitostani huolimatta antaneet edes hävitä! Melkoista vieraanvaraisuutta ja ehkä minua auteltiinkin isällisesti vähän. Tilanteessa välittyi ihmisten vilpittömyys ja veljelllinen empatia. Huomioonottaen vaikkapa Googlen löydökset parhaasta työtiimistä, näistä tunnelmista moni työnantaja maksaisi isot lunnaat.

Noista tunnelmista erkaantuessamme tuli mieleen eräs kansallisen kirjallisuutemme klassikko. Pahoittelut kajoamisesta, mutta ajattelin lainata sinua vallinneesta säätilasta ja viikonpäivästä johtuen hiukan soveltaen:

Hyväntahtoinen viikonloppu katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Jahellao

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*